Näyttely: Arja Valkonen-Goldblatt – Matkamuistoja ja sivupolkuja 14.9.-10.10.

Arja Valkonen-Goldblatt

Matkamuistoja ja sivupolkuja

Galleria WW, Walleniuksen Wapriikki

Walleniuksenkatu 2, Juupajoki

14.9.-10.10.2022

Pieni galleria

”Taiteilijakirja on hybridi, moniaineksinen kokonaisuus, jonka

pääjuuret ovat kahtaalla: ensiksi tietenkin kirjallisuudessa

ja sen kantajassa, kirjassa, mutta vielä vahvemmin kuvataiteessa.”

Professori em. Yrjö Sepänmaa.

Vuonna 2020 oli 45-vuotis taiteilijajuhlavuoteni ja samana vuonna täytin 70-vuotta. Juhlanäyttelyni nimi oli #lifeinprogress, Keskeneräinen Elämä. Jo siihen näyttelyyn tekemäni teokset sivusivat nyt suunnittelemani näyttelyn teemaa; visuaalisia muistoja, näkymiä matkan varrelta, jotka nousevat esiin alitajunnastani maalatessani.

Maalaaminen on minulle hiljaista, (joskus äänekästäkin) keskustelua värien kanssa. Hitaasti kankaalle alkaa muodostua kuvia, (surrealistisia, jotkut sanovat) tuttuja ja tuntemattomia paikkoja ja asioita… Luulen olleeni täällä, nähneeni tämän, muistan valon ja varjot. Tuossa on talo, tuohon tuli kukka, kaukana on vuori, nyt vesi peitti sen ja puu kaatui… Olenko ollut täällä, muistanko tämän paikan, onko sitä ollutkaan. Lopulta värit alkavat keskustella keskenään kankaalla, maalaus tekee itse itsensä loppuun. Viimeisimmät maalaukseni ovat kolmiulotteisia, kuin avautuvia tai sulkeutuvia kirjankansia.

Olen valmistanut taiteilijakirjoja jo ennenkuin olin kuullut käsitettä taiteilijakirja. Ensimmäiset taiteilijakirjani olivat materiaalina installaatioissani. Kuuluminen Taiteilijakirjaryhmä Bibliotekoon (www.biblioteko.fi) on laajentanut ilmaisuani tämän taiteenlajin parissa. Viime vuosina olen koonnut taiteilijakirjoja eri materiaaleista. Kirjojen sivut ovat koostuneet esimerkiksi lasinsirpaleista, hiuksista tai vaatteenriekaleista. Nämä kirjat muistuttavat pienoisveistoksia, niitä ei voi selailla. Näissä kirjoissa materiaali tuo teokseen sisällön, tarinan. Joidenkin taiteilijakirjojeni lähtökohtana taas on valmis, vanha kirja, esine. Kirjoitan sen uudelleen muokkaamalla sitä leikkaamalla, poistamalla, lisäämällä, maalaamalla. Taiteilijakirjojen tekeminen on auttanut minua pyrkimyksissäni päästä taiteessani asian ytimeen, suoraan kerrontaan. Työskentelyäni voisin kuvata lukukokemukseksi, jossa edetään sivu sivulta, alusta loppuun. Mitä pidemmälle edetään, sitä vähemmäksi sanat käyvät. Jäljelle jää voimakas tunne, tiivistys asiasta. Kun työskentelen taiteilijakirjojen parissa, kerron tarinaa. Samanaikaisesti luen ja kirjoitan ilman sanoja.