Näyttely: Susanna Judin & Henna Paasonen – Myyttinen metsä 21.5.-15.6.2025

Susanna Judin & Henna Paasonen

Myyttinen metsä

21.5.-15.6.2025
Aulagalleria
Galleria WW, Walleniuksen Wapriikki
Walleniuksenkatu 2, Juupajoki

Myyttinen metsä on kahden taiteilijan, taidemaalari ja graafikko Susanna Judinin ja uskontotieteilijä, kuvataiteilija Henna Paasosen, yhteinen näyttelyhanke. Judin maalaa elämänpuita ja Paasonen kommentoi maalauksillaan paratiisi-myyttiä. Teokset tulevat esille vuonna 2025 kahteen galleriaan, Walleniuksen Wapriikkiin Juupajoelle 20.5.-16.6. ja Turun Pyhän Henrikin ekumeeniseen taidekappeliin 1.9.-30.9. Molemmille taiteilijoille metsällä ja puilla on vahva mytologinen merkitys, joka saa heidät arvostamaan ja puolustamaan metsäluontoa.

MYYTTINEN METSÄ

Metsän myyttinen ulottuvuus on aihe, joka on ollut keskeinen monissa kulttuureissa ja uskomusjärjestelmissä. Metsät ovat usein symboloineet salaperäisyyttä, elämää, kuolemaa ja henkisiä matkoja. Metsät voivat edustaa sekä elämää että kuolemaa, sillä ne ovat täynnä elämää, mutta myös varjoja ja salaisuuksia. Ne voivat symboloida syklistä luontoa, jossa kaikki elävä on yhteydessä toisiinsa. Metsä on monien tarinoiden ja myyttien keskiössä. Esimerkiksi satujen ja legendojen maailmassa metsä voi olla paikka, jossa seikkailut alkavat tai joissa sankarit kokevat koettelemuksia. Metsän muuttuva luonto, vuodenaikojen vaihtelu ja elämänkierto symboloivat Paasoselle ja Judinille muutosta ja uusia alkuja. Metsä voi tarjota mahdollisuuden miettiä omaa elämäänsä ja sen suuntia. Metsän myyttinen ulottuvuus on siis monimuotoinen ja rikas teema, joka kytkee yhteen luonnon, kulttuurin ja ihmisen henkisen elämän.

MYYTTISET PUUT

Myyttiset puut ovat rikkaita symboleita monissa kulttuureissa ja mytologioissa. Ne edustavat usein elämää, viisautta, yhteyttä taivaan ja maan välillä sekä muistin ja juurien merkitystä. Esimerkiksi norjalaisessa mytologiassa Yggradsil on maailman puu, joka yhdistää eri maailmat. Se symboloi elämää, kuolemaa ja jälleensyntymää. Polynesialaisessa kulttuurissa kava-puu on tärkeä, sillä sen juurista valmistetaan juoma, joka liittyy seremonioihin ja yhteisöllisiin kokoontumisiin. Buddhalaisuudessa Bodhi-puu on se, jonka alla Buddha saavutti valaistuksen. Se symboloi henkistä kasvua ja valaistumista. Monissa kulttuureissa tammi on voiman ja kestävyyden symboli. Se voi edustaa perinteitä ja sukupolvien välistä yhteyttä. Myyttiset puut ovat myös vahvoja visuaalisia elementtejä taiteessa, ja ne voivat toimia inspiraationa monille taiteilijoille, kuten Judinille.

SUSANNA JUDIN: ELÄMÄNPUU-TEOKSET

”Joka kerta kun kylään syntyi lapsi, istutettiin puu. Puusta näki, miten vanha ihminen oli. Oikein korkeat ja karhea runkoiset puut, jotka antoivat parhaan varjon, kuuluivat ihmisille, jotka olivat jo palanneet henkimaailmaan. Mutta elävien ja kuolleiden puut kasvoivat samassa metsikössä, ottavat ravintonsa samasta mullasta ja sateesta. Siellä ne seisoivat ja odottivat lapsia, jotka eivät olleet vielä syntyneet, puita joita ei ollut vielä istutettu. Niin metsä kasvaisi ja kylän ikä olisi siinä aina. Kukaan ei voinut nähdä puusta että sen ihminen oli kuollut, vain sen että hän oli syntynyt. Sinä hetkenä uskoi näkevänsä sen mistä vanhat olivat puhuneet suurimpana ihmeenä, mikä ihmiselle voitiin suoda nähdä, mennyt ja tuleva samalla hetkellä.”  Henning Mankell

Elämänpuut -teossarjan olen aloittanut vuonna 1995 ja tarkoitukseni on jatkaa sitä koko elämäni ajan. Katson puita ja ihmetyn aina uudelleen niiden kauneudesta ja kestävyydestä. Puut todistavat pidempiä ajanjaksoja olevasta. Ne ovat täällä ennen meitä ja toivottavasti vielä pitkään meidän jälkeenkin. Puut ovat olennainen osa maapallon happi- ja vesikiertoa estäen myös eroosiota ja mutavyöryjä sekä toimien hiilinieluina ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Metsien hakkuiden nähdään olevan selkeässä yhteydessä ilmaston lämpenemiseen. Ilman puita ei ole elämää. Metsä on rauhan tyyssija, kuin lumottu paikka, jossa vallitsee harmonia. Ehkä juuri tästä syystä sillä on yhä edelleen niin paljon annettavaa nykyihmiselle kiireen keskellä. Teossarjani on kunnianosoitus puille ja sitä kautta elämälle.

”Juuresta mahla nousee ylös taiteilijaan, virtaa hänen lävitseen. Hän on puun runko. Virtauksen voiman valtaamana ja aktivoimana hän siirtää visionsa työhönsä hän ei tee mitään muuta kuin kokoaa ja siirtää edelleen sen, mikä nousee syvyyksistä. Hän ei palvele eikä käske, hän välittää. Hänen asemansa on nöyrä. Eikä latvan kauneus ole hänen omaansa; se on vain kulkenut hänen lävitseen.” Paul Klee

Näyttelyiden kokonaisuus rakentuu Elämänpuu-teossarjan maalauksista (200x135cm) sekä katosta eri korkeuksilla roikkuvista omenoista viittauksena hyvän ja pahan tiedon puuhun.

PARATIISI-MYYTTI

Paratiisi-myytti on Paasoselle rikasta symboliikkaa ja monimutkaisia merkityksiä sisältävä tarina, joka löytyy monista kulttuureista ja uskonnoista. Paratiisi symboloi usein täydellisyyttä, rauhaa ja harmoniaa. Se on paikka, jossa ihmiset elävät onnellisesti ilman huolia tai kärsimystä. Tällainen tila voi edustaa myös ihmisen alkuperäistä luontoa. Monissa myyteissä paratiisi on kaunis ja hedelmällinen paikka, jossa luonto kukoistaa. Tämä voi heijastaa ihmisen syvää yhteyttä luontoon ja sen antamiin lahjoihin. Paratiisi-myyttiin liittyy usein myös ajatus erosta tästä ihanteellisesta tilasta. Tämä voi ilmentää ihmisen kaipuuta kadotettuun onneen tai harmoniaan. Esimerkiksi monissa uskonnoissa puhutaan lankeamisesta tai syntiin lankeamisesta, joka erottaa ihmisen paratiisista.

Paasoselle paratiisi voi myös symboloida toivoa ja mahdollisuutta palata takaisin siihen, mitä on menetetty. Monet tarinat käsittelevät teemoja, kuten pelastuminen, uudistuminen ja uudelleenlöytö. Paratiisi-myyteissä on usein myös eettisiä ja moraalisia ulottuvuuksia. Ne voivat sisältää opetuksia hyvästä ja pahasta, ihmisen vastuusta ja valinnoista. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa paratiisi-myytti voi esiintyä erilaisissa muodoissa. Esimerkiksi abrahamilaisissa uskonnoissa paratiisi kuvataan usein Eedenin puutarhana, kun taas muissa kulttuureissa paratiisi voi olla erilainen, mutta samanlaista onnea ja rauhaa tarjoava paikka. Paratiisi-myytti on siis Paasoselle monimuotoinen ja rikas käsite, joka puhuu syvistä inhimillisistä kysymyksistä.

HENNA PAASONEN: PARATIISI-TEOKSET

Kasvoin hoitajaäitini kanssa maaseutuvanhainkodissa, jossa äitini työskenteli. Vanhainkodilla kävi kirjastoauto, josta luin kaiken mahdollisen myyteistä ja vieraista kulttuureista. Minulla oli oma mytologinen maailmani, jonka keskuspuuna oli iso kuusi ja jossa itse olin puunhaltia.

Liityttyäni aikuisena ortodoksiseen kirkkoon luin Paratiisiin, sen puihin ja syntiinlankeemukseen liittyvät kertomukset Raamatusta. Jumala kieltää ihmistä syömästä hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä. Syntiinlankeemusopin pohjalla olevassa kertomuksessa käärme houkuttelee ihmisen kuitenkin rikkomaan Jumalan kieltoa. Eheä alkutila rikkoutuu. Eeva syö käärmeen houkuttelemana hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta. Tarinassa käärme perustelee hedelmän syömistä Eevalle sillä, että se tekee ihmisistä Jumalan kaltaisia. He oppivat hyvä ja pahan, eli heistä tulee arvostelukykyisiä. Syötyään hedelmän Aadam ja Eeva huomaavat häpeissään oman alastomuutensa ja yrittävät häpeän ajamina piiloutua Jumalalta. Kertomus jatkuu kuvauksella ihmisille ja käärmeelle langetettavasta kirouksesta. Huomatessaan ihmisten teon Jumala tuomitsee ihmisen karkotettavaksi Eedenin puutarhasta. Tarina myös kuvaa esimerkiksi maallisen elannon hankkimisen vaikeuden tai naisen synnytystuskien olevan rangaistus lankeemuksesta.

Ortodoksisen kirkon jäsenenä ja kirkon historiaan perehdyttyäni olen oppinut, miten Eevan rikos on vaikuttanut kirkon naiskuvaan. Eevaa, ensimmäisen ihmisparin naispuoliskoa, on pidetty syypäänä syntiinlankeemukseen kautta raamatuntulkinnan historian. Neitsyt Maria, joka synnyttää Jeesuksen neitseellisesti, korjaa Eevan virheen.

Paratiisi-kokonaisuuden teokseni tuovat oman naisen tulkintani Paratiisi-myytistä. Eeva on mielestäni älykäs ja kykenee itsenäiseen ajatteluun, hänellä on esteettistä tajua, hän kaipaa ymmärrystä, pohtii ja tekee päätöksen. Nainen on kertomuksessa aloitteellinen ja aktiivinen osapuoli. Jos nainen teki aloitteen, on häntä kiittäminen myös siitä, että ihmisestä tuli arvostelukykyinen ja moraalinen olento. Maalauksissani kuitenkin myös vanhempi myyttikerrostuma tulee esiin. Lapsuuteni mytologisen maailman myyttinen keskuspuu, käsitys Neitsyt Mariasta yhtenä Suurena Äitinä ja luonnonhaltiat ovat vaikuttaneet maalauksiini vahvasti.

Teossarjani koostuu 7 tekstiilillä ja akryyliväreillä toteutetusta maalauksesta, joiden koko on 70 x 100 cm.