Näyttely: Leea Pienimäki – Voimakuvia 12.8.-6.9.2026

Leea Pienimäki

Voimakuvia

12.8.-6.9.2026
Pieni galleria
Galleria WW, Walleniuksen Wapriikki
Walleniuksenkatu 2, Juupajoki
Avoinna klo 11-18 ti-su

Mielenrauhan ja sisäisen tasapainon säilyttäminen menee arjessani nykyään kaiken edelle. Näyttelyni Voimakuvia on syntynyt näistä lähtökohdista.
Tarvitsen toivoa ja valoa – kuten moni muukin näinä aikoina.

Maalaaminen on minulle terapeuttista syvähengitystä ja rauhoittumista ympäröivän kaaoksen keskellä. En suunnittele etukäteen mitä kankaalle syntyy. Maalaan intuitiolla sen mitä tunnen. Kerroksellinen tekniikka yhdistettynä rönsyilevään värienkäyttöön ja spontaaneihin siveltimenvetoihin vaatii tutkiskelua ja harkintaa.

Maalaukseni käyvät yleensä läpi monta muodonmuutosta ennen valmistumista, ja toisinaan odottavat pitkäänkin seuraavaa vaihetta. Loppuvaiheessa ohjaan maalausta tietoisesti suuntaan, jota kuva minulle ehdottaa. Pyrin tekemään voimakuvia, prosessin aikana ensisijaisesti itselleni. Iloitsen siitä, että usein voimaantumisen kokemus välittyy maalauksistani katsojille, jokaisen omien ainutlaatuisten kokemusten kautta.

Leea Pienimäki

Olen koulutukseltani tekstiilitaiteilija (TaM), kotoisin Helsingistä. Ajoittain olen asunut pitkiä aikoja ulkomailla; Englannissa, USAssa ja Ranskassa, sekä Beninissä, Länsi-Afrikassa. Kesällä 2018 asetuin koirani Taikan kanssa Hämeenlinnaan. Nautin luonnosta, upeista järvimaisemista ja siitä, että pääsen joka päivä metsään.

Taiteessa olen viime vuodet keskittynyt maalaamiseen. Havahduin tutustuessani termiin erityisherkkyys. Aloin ymmärtää itseäni paremmin: erityisherkän ihmisen aivot ja aistit syväluotaavat informaatiota kaiken aikaa, myös tunnetasolla. Taiteilijalle erityisherkkyys on rikkaus ja voimavara, mutta usein se myös kuormittaa ja uuvuttaa, ja palautuminen on hidasta. Olen hyvä kuuntelija, mutta kannan helposti muidenkin murheita harteillani. Kaoottinen maailmantila ahdistaa ja ilmastokriisi on mennyt ihon alle. Kuormittumisen mekanismin ymmärrettyäni oivalsin, että en halua käsitellä rankkoja asioita teoksissani, tai ainakaan tehdä ahdistavia kuvia.